My New Friend

Hei! Olen Stella ja aloitan nyt pitämään blogia elämästäni! Tämä postaus sisältää ensimmäisen KT:ni!!! Kt:ssa tapaan ihanan Daniela nimisen tytön! Danielan on suloinen ja kiva, mutta hieman hiljainen, mutta meillä oli tosi hauskaa tänään! Heti ensimmäiseen postaukseen kerkisi tulla paljon kuvia ja iloa! Ensin tapasin Danielan ja sitten me menimme piknikille jonka molemmat olivat aikoneet tehdä yksin mutta sattumalta olimmekin samaan aikaan siellä! Muistinko edes mainita että olen nyt juuri muuttanut tänne, minä muutin äidin kanssa asumaan ja isäni muutti siskonin Lexan kanssa Etelä-Afrikkaan!!!!! Kauheaa että en näe heita enää, mutta elän silti toivossa!!! ;)
Mutta nyt VIIMEIN kt:n pariin!!!!

 Ai niin vielä,  SAA kommentoida JA liittyä lukijoiksi heti jos vain kiinnostaa!!!!

 

 Istuskelin puussa kuten teen jos haluan aikaa miettiä yksin... 

 

 Mietiskelin asioita muutosta ja ystävistä...

 

 Katselin kesää...

 

 Ajattelin isää ja Lexaa..

 Kunnes tunsin että aurinko häikäisi liikaa silmiäni

 Joku huusi minulle:

"Hei saanko minäkin tulla?"

Tai ainakin luulin niin.

 

 Käännyin katsomaan, alhaalla seisoi suloinen tyttö!

 

 "Saat, tietenkin",  vastasin tytölle.

 

 Tyttö alkoi kiivetä koivua pitkin ylös...

 

 Hän kiipesi ja kiipesi...

 

 Ja lopulta sanoi:

" Olen Daniela,  entä sinä?

 

 " Mmm... Olen Stella ja muutin juuri"mumisin Danielalle.

 

 "No, kiva tavata..."Daniela sanoi.

 

 "Niin, joo" Heräsin ajatuksistani.

 

 Katselin puun oksalta suloisen pumpulisia pilviä, vähän ajan päästä mentiin molemmat kotiin.

 

 Aijoin mennä piknikille pihalle, mutta näin että Daniela olikin jo keksinyt sen ja menin moikkaamaan.

 

 Kävelin pehmeällä nurmikolla...

 

"Voinko tulla juttelemaan hetkeksi?" kysyin. 

 

"Joo, tuu vaan"Daniela sanoi, mutta jäin vain tuijottamaan häntä silmiin... 

 

"Mmm, joo" Heräsin ajatuksistani kun näin hänen ilmeensä:kummastunut...

 

 Hän söi piirakkaa ja minulla oli mukana laukussani vain tikkareita ja sellasta!

 Kaivoin tikkaria laukustani...

 

Löytyipäs!

 

 Daniela joi vettä ja katsoi söpöillä silmillään...

 

 " No paljonko ystäviä sinulla on täällä?" kysyin.

 

 Hän selvästikkin mietti vastausta.

 

 Otin kuppiini vettä..

 

"No minulla oli kaksi ystävää..." Daniela vastasi.

 

"Miten niin oli?" ihmettelin.

 

 "Toinen muuti pois ja..." Daniela kertoi.

 

 "Ja toinen ei halunnut olla enää ystäväni!" Daniela itki.

 

 "Voi, tarvitset halia!" Sanoin ja menin halaamaan häntä.

 

 "Älä huoli, kaikki järjestyy kyllä!" lohdutin.

 

 Daniela halasi minua.

 

"Puhalletaan se yhdessä!" Sanoin.

 

"Heippa Dansku!" Sanoin ja menimme molemmat kotiin.

 

Kommentteja?

Ps. Muistakaa littyä lukijoiksi!!!